perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kesä on kypsä pomittavaksi

Loppukesään liittyy paljon ihanaa. Vaikka mielessä on tietty haikeus kesän kääntymisestä syksyyn, elokuu on silti jotenkin kiehtova. Puutarhat ovat vehreitä, kun kasvit ovat saaneet kasvaa koko pitkän kesän. Metsä kutsuu poimimaan antimiaan, keittiössä tuoksuu hillo ja pakastimeen säilötään vitamiinit talven varalle. Syksyyn liittyy myös vahvasti uuden alku ja tulevat haasteet. Syksyllä alkaa moni uusi harrastus tai vanha jatkuu tauon jälkeen. Myös työssäni koen syksyllä vahvasti uuden alun. Uusi lukuvuosikalenteri täyttyy pikkuhiljaa merkinnöistä ja pääkopalla on jälleen virtaa ideoida uutta. Kesän muistot ovat silti vielä vahvasti mielessä, sillä tavallaanhan kesä on vielä ihan käsillä. Lämpimiä päiviä on vielä lupa odottaa, mutta pimenevät illat siirtävät silti ajatukset väistämättä syksyyn.

  

Kovin moni loppukesän muistoista liittyy omaan lapsuudenkotiini ja kotikylän maisemiin. Mustikkaretket, mustaherukkamehun tuoksu keittiössä, pienet porkkanat suoraan kasvimaalta, värikkäät kukkapenkit, äidin syntymäpäivä heinäkuun lopussa, syksyn ensimmäiset koulupäivät ja  "suora", jota pitkin ajettiin polkupyörillä kouluun ja joka silloin tuntui tuskaisen pitkältä. 

Varsinkin, kun kesä on säidensä puolesta ollut kovin vaihteleva ja perinteisiä kesäaktiviteetteja rantapäivineen ei ole ollut kovin paljoa mahdollista harrastaa, en jotenkin ole saanut kiinni tästä loppukesän ihanuudesta. On vain tuntunut vähän tyhjältä. Tässäkö se nyt oli?

Siispä olen tosi onnellinen, että lähdimme tyttöjen kanssa viettämään vielä viimeisiä kesälomapäiviä lapsuudenkotini maisemiin. Kyllä, loppukesän fiilis löytyi täältä. Olen kierrellyt puutarhassa kukkakimppuja solmien ja miettien, mitä kasveja siirrän omaan pihaani. Olen ihmetellyt ja maistellut lasten kanssa äidin kasvimaan antimia ja siivonnut äidin meille noukkimia mustikoita. Olen syönyt mansikkakakkua ja mustikkarahkaa. Olen käynyt pitkästä aikaa lakkasuolla ja tullut sieltä minun mittapuuni mukaan mukavan saaliin kanssa takaisin.



Ajellessamme mummolaan nelivuotiaamme kysyi minulta: "Äiti, rauhoitutko sinä, kun pääset mummolaan ja mustikoita poimimaan?" En tiedä, mistä kysymys kumpusi, mutta kyllä siinä jokin perä taisi olla, vaikka niitä mustikoita en itse poiminutkaan. Mustikka- ja lakkaämpäreiden, puutarhaan istutettavien kasvien sekä äidin kasvimaan antimien kanssa on aika mukavaa lähteä takaisin kaupunkiin, jossa arki alkaa ihan justiinsa. 

Syksy tuo mukanaan uusia tuulia myös blogiin, sillä pääsin mukaan minulle todella mieleiseen juttuun huipun porukan kanssa. Luvassa on siis vähän muutakin kuin perusarkea tai ainakin kaivattua piristystä arkiseen aherrukseen. Siitä kirjoittelen kuitenkin lisää myöhemmin! :)


P.S. Tällä reissulla järkkäri ei ollut mukana, joten postauksen kuvat ovat kännykkäkamera laatua.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Keijunkukkia

Pikkutytöstä asti olen rakastanut kuljeskella kesäisin pihamaalla poimimassa erilaisia kukkakimppuja. Äitini ei tainnut olla turhan tarkka, mitä kukkia saa poimia ja mitä ei. Tätä mentaliteettia tahtoisin itsekin jatkaa, mutta pikkuisen olen silti joutunut rajoittelemaan pienten kukkaistyttöjen touhuja. Kovin paljon kun niitä kukkivia kasveja ei vielä pihassamme kasva. Onneksi luonnonkukkia riittää tonttimme laidassa, ja siellä ne saavatkin minun puolestani rehottaa vapaasti. Pitäähän lapsilla olla kukkia poimittavaksi ja seppeleisiin sidottavaksi.

Silloin tällöin tohdin jo taittaa kukkapenkeistäkin jokusen oksan maljakkoon. Esimerkiksi kukkivien pensaiden oksista ja erivärisistä lehdistäkin saa hauskoja asetelmia. Tällä kertaa poimin pieneen kimppuun purppurakeijunkukkaa ja jaloangervoa. Mitäs sanotte yhdistelmästä? Keijunkukassa lehdet ovat varsinaista kukkaa näyttävämmät, mutta oikeastaan kukkakin on kaikessa herkkyydessään aika kaunis.





Lopuksi olisi vielä yksi pyyntö. Ehkä olette huomanneetkin, että blogin aloitussivulle tullessanne näyttöön pompsahtaa ilmoitus Indiedaysin lukijatutkimuksesta. Olisi kiva saada palautetta teiltä lukijoilta, joten käykäähän vastaamassa kyselyyn, jos aikaa suinkin liikenee muutama minuutti. Vastanneiden kesken arvotaan lahjakortteja ja tuotepaketteja. :)

maanantai 27. heinäkuuta 2015

DIY-terassikalusteet

Eräs ikuisuuskysymys ratkesi tänä kesänä, kun sain synttärilahjaksi pitkään ajatuksen alla olleet terassikalusteet. Talomme katettu terassi on pitkulainen ja melko kapea, joten useimmat myynnissä olevat kalusteryhmät ovat liian leveitä mahtuakseen terassillemme järkevästi. Halusin kuitenkin pöydän, jonka ympärille mahdumme koko perhe ruokailemaan tai kahvittelemaan.

Aikani sopivia kalusteita etsittyäni keksin, että terassiryhmä on tehtävä itse, jos valmiina ei löydy sopivaan hintaan oikeanlaisia kalusteita. Lapsiperhearjessa kun ylimääräistä aikaa ei tuppaa riittämään ihan jokaiselle projektille, päätin ulkoistaa homman äitini näppärälle miehelle. Ajatuksena oli, että terassikalusteet tehtäisiin jämäpuusta, jota talostamme on jäänyt. Itse nikkarin ajatus oli kuitenkin toinen, ja hyvä niin. Aika pian meille nimittäin kannettiin jämäkkä haapapuusta tehty pöytä ja kaksi penkkiä - tismalleen sellaiset, jotka olin epämääräiselle kirjekuoren palaselle piirtänyt! Pöytä on leveydeltään 70 cm ja penkit 30 cm. Molemmat ovat 180 cm pitkiä. Pöydän ympärille mahtuu tarvittaessa syömään tai kahvittelemaan jopa kahdeksan henkeä. Tällöin tosin erillinen tarjoilupöytä täytyy olla lisänä, sillä kapealle pöydälle ei kovin montaa tarjoilulautasta taida mahtua. Käsittelin vielä pöydän ulkokalusteille tarkoitetulla valkoiseksi sävytetyllä öljyllä, joka jätti puunsyyt kivasti esille. Tykkään lopputuloksesta kovasti!

Kesä on ollut tähän asti terassikelien suhteen vähän onneton, mutta elättelen vielä toiveita lämpimästä elokuusta!




torstai 23. heinäkuuta 2015

Portaikon valokuvaseinä

Isojen seinäpintojen sisustaminen on usein kinkkistä. Tällainen hankala tapaus meidän kodissamme on ollut portaikon vieressä oleva korkea seinä. Ensimmäisen talven seinä ammotti tyhjyyttään, jonka jälkeen päätimme alkaa kokoamaan portaikkoon valokuvaseinää. Ensin saimme seinälle kolme suurta valokuvaa, jonka jälkeen niiden ympärille aloimme koota hieman pienempiä kuvia. Nyt vihdoin alkaa näyttää siltä, että kollaasi on valmis. Mitään kovin pikkuruisia kuvia seinällä ei ole, sillä pienimmätkin kuvat ova A4:n kokoisia. Kaikissa kehyksissä on lisäksi paspartuurit. Meillä valokuvataan ahkerasti, joten kuvat ovat reissukuvia tai kuvia lapsistamme. Niitä on kiva katsella, kun kipuaa portaita. Näyttelyä täytynee välillä hieman vaihdella, sillä esille kelpaavia kuvia olisi varmasti hurjan paljon enemmänkin. Kovin montaa uutta kehystä ei kuitenkaan seinälle enää taida mahtua. 



Tällä hetkellä portaikon alla majaa pitävät siskon kalusteet, jotka ihan pian siirtyvät uuteen kotiin. Tilalle pitäisi varmaankin keksiä jotakin, sillä juuri tässä on hyvä paikka jonkinlaiselle säilytysratkaisulle.

Huhhei, se olisi toiseksi viimeisen lomaviikon loppu ihan käsillä. Tämä viikko on oikeastaan koko porukkamme viimeinen yhteinen lomaviikko, sillä mies aloittaa työt ensi viikolla. Meillä tytöillä olisi vielä viikko aikaa, ennen kuin arki polkaistaan todenteolla käyntiin. Mummolareissu on ainakin vielä suunnitteilla! :)

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Marjainen juustokakku - helppo kesäherkku!

Taannoisessa synttäripostauksessa vilahti kuva neljävuotissynttäreillä tarjolla olleesta juustokakusta, ja kun ohjetta kyseltiin, ajattelin päivittää sen tänne blogiinkin. Kesällä tykkään helpoista herkuista. Uuni ei ole tänäkään kesänä monesti lämmennyt, vaikka yksi kesäloman tavoitteistani olikin leipoa pullaa. Kesäisten herkkujen pääroolissa saavat kuitenkin olla tuoreet marjat. Tämäkin marjainen juustokakku koristellaan kunnon marjakeolla.

Maustetut rahkat ovat mielestäni käteviä. Niillä saa juustokakkumassan makua helposti muunneltua. Tähän kakkuun käytin mustikka-vaniljarahkaa. Viime kesänä postailin ainakin tästä mansikkarahkakakusta, johon myös käytin maustettua rahkaa. Siitä voidaan tietysti olla montaa mieltä, kannattaako näitä valmiiksi maustettuja valmisteita käyttää, sillä voihan marjasoseen toki itsekin tehdä. Välillä on lupa kuitenkin oikoa. Eritoten kesällä! :)



Marjainen juustokakku

200 g digestive-keksejä
75 g voita sulatettuna

1 prk maustamatonta tuorejuustoa
1 prk maustettua rahkaa (mustikka-vanilja)
2 dl vispikermaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä
tilkka sitruunamehua

mansikoita
pensasmustikoita
suklaata 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Hienonna keksit ja lisää joukkoon sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi ja painele irtopohjavuoan (halkaisija n. 20 cm) pohjalle. Sekoita rahka ja tuorejuusto sähkövatkaimella keskenään. Lisää joukkoon sokerit. Kuumenna kattilassa tilkka sitruunamehua. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liota ne kuumaan sitruunanmehuun. Valuta liivateseos ohuena nauhana tuorejuusto-rahkaseokseen samalla sähkövatkaimella vatkaten. Vaahdota tämän jälkeen vispikerma ja kääntele se varovasti tuorejuusto-rahkaseokseen. Kaada massa pohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa yön yli tai vähintään 4 - 5 tuntia. Koristele reippaalla marja-annoksella ja sulatetulla suklaalla. Itse käytin pensasmustikoita, sillä ne säilyvät kauniina tavallisia mustikoita pidempään. Suklaana oli sekä valkosuklaata että maitosuklaata. 



Tällaista tällä kertaa. Ehkä vielä pääsen siihen pullapostaukseenkin. ;)



torstai 16. heinäkuuta 2015

Luonnon omaa superfoodia tarjolla nyt!

Nyt sitä taas saa - mustikkaa nimittäin! Kaikkein parasta on se, että välipalamarjat voi kerätä melkein omalta takapihalta. Talomme takana olevasta pikkumetsiköstä ei ihan ämpäritolkulla mustikkaa taida saada, mutta juuri sopivasti pikkukätösten poimittavaksi. Kovin kaukaa ei taida tarvita niitä ämpärillisiäkään lähteä hakemaan. Tosin ihan varma en ole, onko marjanpoiminta siinä mittaluokassa enää lempipuuhaani, mutta vaikkei olisikaan, on mustikkametsään varmasti lähdettävä. Viimekin talvena näitä supermarjoja kului niin paljon, että varhain keväällä pakastin ammotti jo tyhjyyttään. 

Mars mustikkametsään siis, ennen kuin parhaat apajat kolutaan tyhjiin! ;)





Kesälomakeli on ollut varsin vaihteleva, mutta en valita. Melkein jokaiseen päivään on mahtunut jokunen aurinkohetki, ja niistä olemmekin nauttineet täysin siemauksin. Olemme tehneet pieniä kotimaanmatkoja, mutta paljon tekemistä ja touhua alkaa löytyä myös ihan omasta pihastamme. Kesällä on oivaa aikaa tutkia luonnon ihmeellisyyksiä. Voi vaikka löytää "toisiaan rakastavat leppäkertut", kuten isompi neideistämme totesi, kun näki alimman kuvan kuoriaiset. :)


lauantai 11. heinäkuuta 2015

4-vuotissynttärit

Viime postauksen pohdintojen jälkeen lupasin palata vielä nelivuotiskemuihin tarkemmin. Oikeastaan ensimmäistä kertaa meillä järjestettiin kaverisynttärit, joille kutsuttiin muitakin kuin perhetuttuja lapsineen. Juhlimassa toki oli edelleen heitäkin mutta myös naapuruston kavereita sekä hoitokavereita. Kaverisynttärien kutsuvieraslista on varmasti yleinen puheenaihe vanhempien keskuudesssa ja täytyy todeta, että kyllä se meillekin jo vähän päänvaivaa aiheutti. Pelkästään omalla tiellämme asuu paljon lapsiperheitä, ja naapuruston lapset viilettävät porukassa pihasta toiseen. Hoidossakin on monta suurinpiirtein samaa ikäluokkaa olevaa lasta, ja sitten on vielä niitä muuten elämässämme paljon mukana olevia lapsia. Monia synttäreitä en halunnut tänä vuonna järjestää, joten jotenkin oli rajattava, keitä synttäreille kutsutaan. Nelivuotiashan haluaisi kutsua kemuihin tietenkin ihan jokaisen leikkikaverin, mutta silloin juhlijoiden määrä paisuisi niin valtavaksi, että joukkoa ei ehkä olisi kovin helppoa pitää hallussa. 



Siispä synttäreille kutsuttiin vain ne, joiden kanssa eniten leikitään ja ollaan tekemisissä. Lapsivieraita oli lopulta kuusi, ja osalla oli mukanaan vanhemmat ja parilla pienemmät sisarukset.   Luulen, että nyt tällainen rajaus vielä toimii, mutta varmasti kouluikäisten synttäreillä pitää jo miettiä, tulisiko kutsua koko luokan kaikki tytöt tai pojat. Mitä mieltä te muuten olette? 

Menoa ja meininkiä sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita saatiin kyllä aikaiseksi tälläkin porukalla. Juhlat aloitettiin pullonpyörityksellä, jossa pulloa pyörittämällä arvotaan, kenen lahja avataan milloinkin. Mielestäni tämä on mukava ohjelmanumero synttäreiden alkuun. Porukka saadaan näin hetkeksi yhteen ja jokaisen lahjaa voidaan hetki tutkia ja ihastella kaikessa rauhassa. Ennen juhlia muuten juttelimme päivänsankarin kanssa siitä, että jokaisen vieraan tuoma lahja on yhtä arvokas ja tärkeä. Ihania lahjoja synttärisankari saikin. Aika moni vieraista taisi tietää, että neiti on kova askartelemaan, sillä paketeista paljastui kivoja tehtäväkirjoja ja helmisettejä. 



Seuraavaksi herkuteltiin. Ensimmäiseksi nostin pöytään sydämenmuotoisiksi leikattuja pizzapaloja ja mansikka-vaahtokarkkivartaita sekä popcorneja ja suolatikkuja. Hetken päästä oli synttärikakun vuoro. Tällä kertaa lapset saivat koristella kakkunsa itse. Olin koonnut kääretorttuviipaleista suuren keon, josta jokainen lapsi sai oman palasensa koristeltavakseen. Kulhoissa oli erikseen kermavaahtoa, pieniä lippuja ja erilaisia karkkeja. Koristelu ja karkkien syönti taisi olla se suurin juttu. Koristusten syömisen jälkeen monellakaan ei tainnut olla enää tilaa itse kakulle. ;) Kakkukeosta kameralle ei tainnutkaan tallentua yhtään järkevää kuvaa, mutta ymmärsitte ehkä idean. Koristellahan voisi myös vaikkapa jätskiä tai kuppikakkuja! Vanhemmille olin lisäksi tehnyt mustikkaisen juustokakun, jonka päällä oli reilu satsi tuoreita marjoja ja suklaata. 

Kun lapset olivat herkutelleet mahansa pullolleen, oli vanhempien vuoro kahvitella. Tällä välin pikkuvieraat saivat leikkiä vapaasti yläkerrassa. Kun meno alkoi kuulostaa tarpeeksi villiltä, oli aarrejahdin vuoro. Olin piilottanut sisälle ja ulos yhteensä seitsemän kirjekuorta, joissa oli lastenohjelmiin ja satuhahmoihin liittyviä kysymyksiä. Jokaisen kirjekuoren piilopaikasta olin ottanut kännykkään vihjekuvan, jonka avulla lapset suunnistivat oikean kirjekuoren luokse. Kysymykseen oikein vastaamalla sai seuraavan kuvavihjeen. Viimeinen vihje johti hiekkalaatikolle, jonne olin piilottanut "aarrearkun" ja viimeisen kysymyksen, johon oikein vastaamalla aarrearkun sai aukaista. Jokainen juhlija sai aarrearkusta oman pikkupussukkansa, jossa oli muun muassa tarroja ja karkkikaulanauha. Kiljahduksista ja juoksuaskelten määrästä saattoi päätellä, että aarrejahti oli hauska ohjelma. :)

Aarrejahti siis päättyi pihalle, jossa synttäreiden lopuksi vielä kulutettiin viimeisiä energioita trampalla hyppimällä. Päivänsankari tuntui olevan illalla onnellinen päivästään. Äitikin oli onnellinen mutta myös hieman väsynyt. Kaksi tuntia taitaa olla ehdoton maksimi lastenkemujen keston suhteen! Varsinkin näin pienillä jännitys aiheuttaa melkoisen energialatauksen, joka juhlissa saattaa purkautua ihanana hulinointina. Toki herkuilla ja sokerillakin saattaa olla oma vaikutuksensa. :) Tällaiset synttärit oli tänä vuonna. Vasta tammikuussa pääsen seuraavan kerran järjestämään synttäreitä. Silloin on vuorossa 2-vuotiskemut!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Neljä vuotta!


Neljä vuotta sitten tämä tyttö teki minusta äidin. Osasin vain aavistella, miltä tuntuu saada oma lapsi ensi kertaa syliin. Vaikka ympärillä olisi tapahtunut mitä, tuossa hetkessä olimme vain me. Oma pieni perheemme. Hetkeksi aika pysähtyi ja muu maailmassa menetti merkityksensä. Tuo pikkuruinen juuri syntynyt tyttö oli täysin meistä riippuvainen. Tuossa hetkessä hän määritteli roolimme uudestaan. 

Vanhemman rooli on varmasti elämämme ihanin ja kiperin. Tuossa roolissa olemme etuoikeutettuja kokemaan niin paljon hyvää ja kaunista. Toisaalta tuo rooli pakottaa joskus huomaamaan itsessään sellaisia asiota, joita ei haluaisin myöntää. Tuossa roolissa haluaisi suojella kaikelta pahalta mutta samalla on tunnustettava, että jokaista karikkoa ei voi tasoittaa. On kai vain tarjottava turvasatama, johon jokaisen karikon jälkeen on lupa palata.


Pieni tuo tyttö on vieläkin ja silti välillä niin iso. Neljävuotiaamme mielikuvitus jaksaa ihmetyttää päivästä toiseen. Myös positiivisuudesta saisi moni aikuinen ottaa opikseen. Pilvisenä aamuna ulos katsoessaan hän saattaa todeta, kuinka ihana tästä päivästä tuleekaan. Nelivuotiaamme on myös täynnä rakkautta eikä ujostele tunnustaa sitä meille vanhemmille saatika naapurin pojalle. Monissa muissakin ihmisissä hän näkee rakkautta, erityisen paljon rakkautta on punaposkisissa.

Reipaskin nelivuotiaamme on. Täynnä itseluottamusta lähdetään touhuun jos toiseenkin. Välillä pettymystä itketään äidin tai isän kainalossa, rakas pupu tiukasti käsissä. Onneksi murheet unohtuvat pian. Kun asia on käsitelty loppuun, suunnitellaan seuraavassa hetkessä tulevaa ammattia. Se voisi olla jumppaope, sillä "se saa aina leikkiä mukana"! 

Moni asia mietityttää nelivuotiastamme.  Millainen aikuinen minusta tulee? Asunko minä isona siskon kanssa samassa talossa?  Kasvaako kaikista ihmisistä mummoja? Onko varkaita oikeasti olemassa? Pitääkö poliiseja pelätä? Mitä kuolema on? Kysymysten lista on loputon, ja vanhempina yritämme löytää sopivat sanat, joilla kiperiin pohdintoihin vastaisimme.

Oma nelivuotiaamme. Ihana, pieni iso tyttö. Tänään vietimme kaverisynttäreitä varsin hulvattomassa meiningissä. Äiti on vähän väsy, joten synttäreistä lisää myöhemmin! 

❤❤❤

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Raakasuklaata maapähkinävoisydämellä

Kuulun ihmisiin, joiden on saatava päiväkahvia aina. Kuulun myös ihmisiin, joiden on saatava kahvin kanssa aina jonkinlaista herkkua, mieluiten suklaata. Nykyään näitä hetkiä varten meillä on aika usein pakasteessa raakasuklaita, jotka vievät pahimman suklaahimon. Pari palasta riittää. Viime joulun alla kokeilin ensimmäistä kertaa raakasuklaan valmistusta valmiin pakkauksen turvin. Sen jälkeen olen uskaltautunut kokeilemaan ihan itse, ja muutaman kokeilun avulla itselle parhaiten maistuva ohje onkin löytynyt. Pidän kovasti suklaan ja maapähkinävoin yhdistelmästä. Maapähkinävoi taittaa mukavasti suklaan tuhtia makua.

Teen raakasuklaan melko yksinkertaisella perusohjeella, johon tulee desi kookosöljyä, desi kaakaovoita ja desi raakakaaojauhetta. Lisäksi pienenpieni hyppysellinen suolaa ja hunajaa maun mukaan makeutta antamaan. Aluksi tuntuu, että hunajaa saa laittaa aika paljon, mutta kannattaa silti olla varovainen, sillä makeus yllättää nopeasti. Massan hyydytän silikonisissa jääpalamuoteissa, joista palaset on helppo irrottaa. Usein sivelen vielä vähän öljyä muottien sisäpintaan, jotta suklaa varmasti irtoaa muoteista. Maapähkinävoisydämen tipautan pikkulusikalla keskelle muottia sen jälkeen, kun olen jakanut suklaamassan muotteihin. Tällöin suklaamassaa ei kannata kaataa ihan piripintaan, jotta massa ei tulvi yli laitojen, kun maapähkinävoi lisätään. Lopuksi muotti laitetaan pakastimeen ja odotellaan, että massa jähmettyy. Säilytän suklaita tosiaan aina pakastimessa, sillä suklaat sulavat nopeasti. 

Tarkempia ohjeita kannattanee selailla netistä, sillä itse olen vielä aikamoinen raakasuklaa-amatööri. Edelleen siis vinkkejä otetaan vastaan . ;)

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Sirkushousut

Moi! Tänään palasimme Itä-Suomen reissulta. Perjantaina ajelimme Joensuuhun, josta minä jatkoin lauantaina matkaa Lappeenrantaan viettämään ystävän ihanaa polttaripäivää. Päivän aikana pääsimme muun muassa brunssiristeilylle Saimaalle, ja illalla mökkeilimme samaisen järven rannalla. Sää suosi ja päivä oli hauska. Tuleva morsiankin taisi nauttia päivästään kovasti. Muutaman viikon päästä pääsemmekin monen vuoden tauon jälkeen kesähäihin! <3

Viime viikolla sain myös tartuttua pitkään ajatuksen tasolla olleeseen ompelukokeiluun. Jossakin talven Ottobre-lehdessä näin legginsit, joiden etu- ja takapuoli oli ommeltu erivärisistä kankaista. Halusin soveltaa ohjetta vielä niin, että toisen lahkeen etupuoli on raitaa, toisen yksiväristä ja toisinpäin. Raitakangasta oli kaapissa pieni palanen, ja sen kaveriksi valikoitui tumma meleerattu harmaa, sillä mustaa ei ollut riittävästi. Housut saivat nimekseen sirkushousut, sillä aika hauskoiltahan ne näyttävät! Yksivärisen tunikan kanssa nämä sirkushousut näyttäisivät varmasti parhaalta, mutta sovitushetkellä isomman neidin päällä sattui olemaan tämän hetken lempivaate, Frozen-tunika, eikä malli tietystikään kuvan ottamisen lisäksi venynyt enää paidan vaihtamiseen asti. Ei kai se niin justiinsa. Housujen idea kuvista kuitenkin välittyy.



Parina seuraavana päivänä valmistelemmekin isomman neidin synttäreitä. Neljävuotiskemuihin taidamme saada jo mukavan määrän pientä juhlaväkeä. Viime vuonna kolmevuotiaan keijukaisen juhlat olivat kovin pinkit. Nyt taitavat muutkin värit päästä esille. Viime vuoden synttäripostauksen pääset lukemaan TÄSTÄ. :)

Oletteko muuten jo huomanneet, että Facebookissa on oma sivu Keski-Suomen sisustus- ja lifestyleblogeille? Sivun kautta pääset seuraamaan monia mahtavia keskisuomalaisia blogeja, joten kannattaa ehdottomasti käydä tykkäilemässä. Parhaillaan noilla FB-sivuilla on meneillään myös arvonta, jonka palkintona on Greencare-setti, joka varmasti tulisi tarpeeseen ainakin kaikille kotipuutarhureille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...