torstai 20. marraskuuta 2014

Mitä sinä voisit tehdä?

Leikistä olen kirjoittanut pari kertaa aiemminkin ja tänään lapsen oikeuksien päivänä aihe on taas ajankohtainen, sillä tänä vuonna päivän teemana on lapsen oikeus leikkiin.

Lapsen oikeuksien päivänä on lupa nostaa lippu salkoon. En kuitenkaan pitäisi päivää varsinaisena juhlapäivänä. Ennemminkin näen sen muistutuksena meille aikuisille. YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1991, mutta kyllä meillä Suomessakin, lukuisista muista maista puhumattakaan, on edelleen tekemistä muistaa nämä kaikkein pienimpienkin oikeudet ja ennen kaikkea toteuttaa niitä. Muistuteltavaa olisi kosolti esimerkiksi kunnille, jotka jatkuvasti supistavat lapsille ja perheille tärkeistä palveluista, kuten kouluista, lähikirjastoista, neuvoloista ja leikkipuistoista. Voimme kuitenkin tehdä jotakin myös oman perheemme tasolla.


Kun lastensuojelun keskusliitto haastoi kaikki aikuiset mukaan edistämään lapsen oikeuksien sopimusta ja lasten oikeutta leikkiin miettimällä, mitä itse voisi tehdä asian eteen, päätin minäkin tarttua haasteeseen.

Mitä minä voisin tehdä sen eteen, että lapsilla olisi oikeus leikkiä ja viettää vapaa-aikaa?

Pohtiessani vastausta kysymykseen tunsin kyllä pienen piston sydämessäni. Taidan kuluttaa vähän liikaa aikaa miettimällä, millainen kaaos kotona on, kun lelujen virta kattaa koko alakerran ja sama jatkuu joskus portaita pitkin yläkertaan. Itsekseni puhisten keräilen leluja ja marmatan olohuoneen majaleikeistä.

Olen opetellut olemaan itselleni armollisempi ja antanut luvan siirtää pyykkäämistä, tiskaamista ja siivoamista seuraavaan päivään, jos tässä hetkessä on muutakin mukavampaa puuhaa. Silti vähän liian usein edelleenkin huomaan kolistelevani keittiössä otsa rypyssä. Ehkä vika on tässä ajassa. Pitäisi olla niin tehokas. Lapset eivät kuitenkaan kaipaa tehokasta äitiä tai kiiltävää kotia. He kaipaavat läsnäoloa ja leikkiä.

Vastaan siis lapsen oikeuksien päivän haasteeseen lupaamalla jatkossa löysätä otetta vielä vähän lisää ja istua alas leikin vietäväksi, kun leikin aika on. Viis siitä, vaikka pyykkivuori odottaisi pyykkääjäänsä. Kai seuraavalle päivälle aina jotain päällepantavaa löytyy..

Lupaan myös sietää paremmin sitä kaaosta, joka lapsen näkökulmasta ei ole kaaos lainkaan. Liika lelujen kerääminen kuulemma syö leikiltä luovuutta.

Lapsen oikeuteen viettää vapaa aikaa liittyy myös melko vahvasti se, että viime aikoina olemme tietoisesti rauhoittaneet iltoja kotiin perheen kanssa vietettävksi. Ainakin vielä tässä vaiheessa tuntuu tärkeältä, että viikossa on iltoja, jolloin voimme kaikki olla kotona. Montaa harrastusiltaa viikkoon en siis kaipaa. Erityisen tärkeää tämä on mielestäni silloin, kun molemmat vanhemmat ovat töissä ja lapset päivisin hoidossa.


Mitä sinä voisit tehdä, että lapsilla olisi mahdollisuus leikkiä ja viettää vapaa-aikaa?

Lapsen oikeuksien viikon haasteen FB-sivuihin voit muuten tutustua TÄÄLLÄ.

P.S. Kuvituskuviksi löysin pari ihanan kesäistä, leikintäyteistä otosta viime heinäkuulta, jolloin keijuleikit olivat kovin pinnalla. :)

2 kommenttia:

Kiva kun jätät kommentin! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...